Johtopäätökset Paltamon pilotti

Johtopäätöksiä Osallistavan sosiaaliturvan Paltamon pilotin ja aiemman Työtä Kaikille –hankkeen perusteella:

 

1) objektista subjektiksi – järjestelmäkeskeisyydestä asiakaslähtöisyyteen

Tärkeintä on, että sosiaaliturvan asiakas kokisi olevansa oman elämänsä subjekti, eikä järjestelmän objekti, tässä viittaan luottamuksen merkitykseen osallisuuden lisäämisessä ja aktivoinnin onnistumisessa. Jokainen negatiivinen kokemus lisää epäluottamusta, jokainen ulkopuolisen keksimä sisältö aktivoinnissa aiheuttaa pakon tunnetta. Siksi on tärkeää, että aktivoinnissa ohjaamassa on ammattihenkilöitä, jotka ymmärtävät osallisuuden merkityksen. Toisin sanoen pitää siirtyä järjestelmäkeskeisyydestä asiakaskeskeisyyteen.

 

2)  osallisuuden lisääminen:

– kaikessa aktivoinnissa (palkkatukityöt, kuty ym) tulisi olla yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistamista (vähintään 1 kerta kuukaudessa, kutyssa enemmän), samalla esille tulevat ongelmat, joita ihminen on kohdannut aktivoinnissa tai järjestelmässä

– oksennusryhmät (voi keksiä kauniimmankin nimen), luvallinen kritiikin esittämisfoorumi, jossa opetellaan vaikuttamisen keinoja, esitetään vaihtoehtoinen toimintamalli ja perustellaan se ja toimitetaan sinne, mistä asiassa päätetään

 

3) yhden luukun periaate käytäntöön

– järjestelmä on monimutkainen ja nyt järjestelmän palvelut menevät koko ajan kauemmaksi ja puhelimen ja netin päähän, siksi tarvitaan järjestelmän yksinkertaistamista. Jos Kelasta tehdään yksi luukku, sen pitäisi säilyttää toimistoja myös pienemmillä paikkakunnilla, siirretään mieluummin työtä niihin tietotekniikan avulla

– lisäksi tarvitaan olohuone-tyyppisiä, matalan kynnyksen paikkoja. Paltamon pilotissa luotu Olohuone, johon voi tulla kuka tahansa, olla vaan, lueskella lehtiä tai tavata muita ihmisiä. Lisää osallisuutta, vähentää yksinäisyyttä. Olohuoneeseen yhdistetty ”asiointipalvelu”, jossa työntekijältä voi kysyä mitä vaan ja työntekijä arvioi, tarvitaanko asiantuntijaa, selvittää itse asian tai opastaa oikealle asiantuntijalle (ks. Paltamon pilotin loppuraportista tarkemmin).

 

4) aktivointiin aloituskeskustelu

– nykyjärjestelmässä työnhakija ei tunne monimutkaista tukiviidakkoa ja niihin liittyviä etuja, jotka vaikuttavat toimeentuloon. Paltamossa on kehitetty aloituskeskustelu, jonka on käynyt kuntouttavan työtoiminnan ohjaaja. Siinä kartoitetaan työnhakijan  työvoimapoliittinen tilanne, työ- ja toimintakyvyn arvioinnin tarve, ennen kaikkea työnhakijan omat toiveet ja niihin liittyvät eri mahdollisuudet. Jos päädytään aktivointisuunnitelman tekemiseen, käydään läpi, mitä se tarkoittaa käytännössä ja mitä se tarkoittaa taloudellisesti lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä. Tärkeää on tukea asiakasta miettimään etukäteen, mitä henkilö itse sinne aikoo esittää. Näin säästetään aikaa varsinaisessa aktivointisuunnitelman tekemisessä kahdelta muulta asiantuntijalta (sote ja TE-toimisto) ja suunnitelmasta tulee enemmän työnhakijan itsensä näköinen. Henkilö sitoutuu suunnitelmaan paremmin, samalla keskeytykset aktivointitoimenpiteissä vähenevät. Jos ja kun luottamus ohjaajaan on syntynyt, henkilö uskaltaa paremmin kertoa myös taustalla olevat työllistymisen esteet (ulosotot, sukulaisen hoito tms). Paltamon pilotissa ei tämän ansiosta yhtään keskeytystä tai karenssia.

 

5) terveystarkastuksista työ- ja toimintakyvyn arviointiin

– työttömien terveystarkastukset olivat aikoinaan askel eteenpäin ja nyt pitäisi ottaa seuraava askel. Kuntoutuslääkäri Raija Kerättären kehittämä työ- ja toimintakyvyn arviointimalli tulisi ottaa käyttöön valtakunnallisesti, sillä se tuo paremmin esille työnhakijan todellisen tilanteen kuin pelkkä terveystarkastus, koska siihen liittyy myös työssä selviytymisen arviointi.

– ttka:ssa selviää henkilön kuntoutustarpeet tai onko henkilöllä enää työkykyä jäljellä

– sairaanhoitopiireihin tulisi palkata määräaikaisesti kuntoutuslääkäri, joka on kiinnostunut työttömien tilanteista. TE-toimiston tulisi ohjata aluksi kaikki yli 1000 pv (myöhemmin 500 pv) työttömänä olleet monialaisen verkostotyön piiriin ja sieltä työttömien terveydenhoitajan luo, joka tekisi alkukartoituksen ja koordinoisi työ- ja toimintakyvyn arviointiprosessia, jossa sosiaalityöntekijä/-ohjaaja tekee sosiaalisen kartoituksen. Kun kaikki tarvittavat tiedot on kasattu ja on ilmennyt tarvetta B-todistukselle joko kuntoutusta tai eläkettä varten, henkilö ohjataan sairaanhoitopiirin kuntoutuslääkärille, joka kirjoittaa B-todistuksen. Monialainen verkosto hoitaa jatkotoimenpiteet kuntoutukseen tai eläkeprosessiin.

 

6) kansalaisopiston mukaan ottaminen osallisuuden lisäämiseen. Paltamon pilotissa on maksettu osallistujille kansalaisopiston kausikortti ja kehitetty uusia, nuoria kiinnostavia kursseja, kuten kuntosalikurssi.

 

7) Pitää lisätä mahdollisuuksia koota osallistuvuutta useista eri toiminnoista esim. työ, kurssit, harrasteet, vapaaehtoistoiminta tai kansalaisopistossa opiskelu asiakkaan kiinnostuksen mukaisesti. Kuntouttavassa työtoiminnassa tarvitaan joustavuutta aktivointisuunnitelmaan, ettei uutta suunnitelmaa tarvitse tehdä heti, kun löytyy uusi kiinnostuksen kohde.

 

8) Paikkakunnan omat vahvuudet pitäisi tulla osallisuuden lisäämisessä paremmin esille: esimerkiksi luontoharrastukseen kannustaminen järjestämällä retkiä. Yhdessä voidaan käydä läpi, mikä on kenenkin suosikkipaikka ja käydä niissä retkillä, jolloin henkilö on itse pääosissa ja saa esitellä, mikä paikassa luo mielihyvää. Toinen tärkeä on paikallisen kulttuurin esille tuominen ja siihen tutustuminen, esim. teatteriretket, kirjastoon ja sen palveluihin tutustuminen syvällisemmin, taidenäyttelyssä käynti. Oma kulttuurin tekeminen, esimerkiksi valokuvaus, musiikki. Kulttuuri hyvä väline oman minuuden vahvistamiseen.

 

9) ulosotossa oleville tukipalvelu tai sosiaalinen luototus

– ulosotto on yksi merkittävimpiä työllistymisen esteitä ja aiheuttaa yhteiskuntavastaisuutta sekä motivaation puutetta hoitaa asioita. Siksi heille kuuluisi tukipalvelu, jonka kanssa henkilö voi selvitellä erilaiset mahdollisuudet (takuusäätiö, kunnan sosiaalinen luototus, velkajärjestely yms.)

– oikeusministeriölle aloite toimitusmaksujen pienentämisestä, sillä ne ovat nyt niin isoja, että pääoma ei välttämättä pienene, vaikka ulosottoa menisi useita satoja euroja

– kaikkiin velkojen järjestelyyn lisäksi talouskoulutus ja sitoutuminen jatkossa asioiden hoitoon

 

10) päihdeongelmaisten tilanne

– päihdeongelmaiset eivät pysty useinkaan osallistumaan säännöllisesti aktivointitoimiin, vaan heille pitäisi olla vertaisryhmiä ja kuntoutusmahdollisuuksia

– erityisesti nuorten huumeongelmiin on löydettävä uusia ratkaisuja ja motivointikeinoja, muuten se karkaa käsistä ja aiheuttaa jopa työkyvyttömyyttä myös käyttäjän muille perheenjäsenille.

 

11) matkat ja kulkemisongelmat

– julkinen liikenne supistuu harvaan asutuilla alueilla, se johtaa siihen, ettei aktivoituminen onnistu, mikäli henkilö haluaa asua kotonaan (usein edullinen perikunnan omistama talo maaseudulla).

– ajokortti puuttuu monilta, koska se on kallis

– verotuksessa matkakulujen omavastuu on korkea tuetussa työssä olevalle, jolloin hän ei juurikaan hyödy siitä, mikä taas heikentää mahdollisuuksia aktivoitua -> voisiko ajatella omavastuun alentamista silloin, kun kyse osapalkkaisesta työstä

 

12) sosiaaliturvaan ja työllistämiseen liittyviä kokeiluja lisää

– kokeilujen kautta on mahdollisuus löytää uudenlaisia keinoja työllistyä ja aktivoitua tai selkeyttää sosiaaliturvan käytäntöjä

– tarvitaan kokeiluja, joissa sosiaalinen työllistäminen (yli 300 pv työttömänä olleet) siirtyvät kokonaan kunnan järjestettäväksi (pois TE-hallinnon säännösten piiristä) 1000 päivää työttömänä olleille kaikille työ- ja toimintakyvyn arviointi, joka kehitetty Työtä Kaikille –hankkeessa.