Vaikka nykyään toimivien keskus- ja ammattiliittojen toiminnan katsotaan alkaneen täydellä teholla Suomessa vasta 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa, työntekijöiden edunvalvonnan juuret yltävät todellisuudessa jo 1800-luvulle, jolloin Suomessa tehtiin ensi kertaa asetus, joka takasi kansalaisille elinkeinovapauden.
Suomi ennen työehtoja
1800-luvun lopussa Euroopassa vallitseva liberalismi ja voimakas teollistuminen johtivat merkittävään yhteiskunnan myllerrykseen. Kaupungeissa syntyvät uudet työpaikat avasivat ovia valtavalle muuttoliikkeelle, jonka myötä massoittain maaseuduilla aikaisemmin asuneita ihmisiä pakkaantui kaupunkeihin.
Suomessa vuonna 1936 säädetty irtolaislaki lähes pakotti ihmiset töihin, sillä yhteiskunnan ulkopuolelle jääneet ”irtolaiset” voitiin karkottaa kotoaan tai määrätä pakkotyöhön työlaitoksille. Tuolloin työehtosopimuksista ei osattu edes uneksia, sillä täysin normaali työpäivä oli usein 12–14 tunnin mittainen ja töitä tekivät niin lapset, sairaat kuin viimeisillään raskaana olevat naisetkin. Samalla työtapaturmat olivat yleisiä ja työntekijän oikeudet työnantajan edessä olivat olemattomat. Se, joka nosti ääntään, sai potkut.
Ensimmäiset työväenyhdistykset syntyvät
Venäjän vallan alla elänyt työväki ei ollut edes kuullut työntekijöiden edunvalvonnasta saatikka muualla Euroopassa jylläävästä sosiaalidemokratiasta. Yläluokka puolestaan seurasi kiinteästi muun Euroopan tapahtumia, ja peläten luokkien välistä yhteenottoa, päättivät he perustaa porvarillisia työväenyhdistyksiä, joiden tehtävänä oli sivistää työväkeä.
Ensimmäinen työväenyhdistys perustettiin porvari Julius von Wrightin toimesta Helsingissä vuonna 1883. Tämän jälkeen työväenyhdistykset lähtivät leviämään ympäri maata aina Turun, Tampereen, Porin ja Savonlinnan kautta Ouluun. Reilu kymmenen vuotta myöhemmin Suomessa toimikin jo yli 30 eri työväenyhdistystä, joita pidetään tänä päivänä sosialististen työväenliikkeiden pohjana.
Ay-liikkeen voimaantuminen
Ammattiyhdistysliikkeen poliittinen voimaantuminen alkoi jo 1900-luvun alussa. Ensimmäisen, vuonna 1905 suoritetun suurlakon ensimmäiset askeleet otettiin tuolloin Helsingissä ja Tampereella. Tehdastoiminnan pysähtyminen sekä oppilaitosten, virastojen ja kauppojen sulkeutuminen johti omalta osaltaan Suomen kansanedustuslaitoksen syntyyn.
Tämän suurlakon aikaan työväki vaati yleisestä ja yhtäläistä äänioikeutta, myös naisille, jonka Suomi saikin ensimmäisenä Euroopassa ja kolmaneta maailmassa vuonna 1906. Reilua kymmentä vuotta myöhemmin, Suomen itsenäisyysvuonna 1917, ruokapula johti uuteen lakkoon, jonka kärjessä marssivat sosiaalidemokraatit.
Suomen ensimmäinen keskusjärjestö Suomen ammattijärjestö SAJ perustettiin vuonna 1907. Sisäisistä ristiriidoista huolimatta liitto sai tuolloisen hallituksen hyväksymään muun muassa kahdeksan tunnin työaikalain. Tämä tapahtuma lienee ay-liikkeen historian yksi tärkeimmistä tapahtumista, sillä hiljalleen työväki alkoi ymmärtämään, että hekin ansaitsisivat toiminnallaan oikeuksia.
Historiasta nykymuotoon
Suomen sisällissodan jälkeen SAJ:ssä valtaa alkoivat pitää kommunistit ja vasemmistososialistit. Tästä johtuen SAJ lakkautettiin Lapuan liikkeen painostaman valtiovallan toimesta vuonna 1930. Samana vuonna uusi keskusjärjestö, Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto SAK, perustettiin suurimmaksi osaksi sosiaalidemokraattien johdolla.
Talvisodan aikana vuonna 1940 SAK:sta tuli työnantajien sopimuskumppani. Neljää vuotta myöhemmin, vuonna 1944, allekirjoitettiin historian ensimmäinen keskusjärjestöjen välinen yleissopimus, jonka myötä toimihenkilöt ympäri Suomea alkoivat järjestäytyä. Tämän seurauksena kaksi muuta ammattiyhdistysten keskusliittoa, Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK (nykyään Toimihenkilökeskusjärjestö) ja Korkeakoulutettujen työmarkkinajärjestö Akava perustettiin vuosina 1946 ja 1950.
Seuraava koko Suomea ravistellut yleislakko suoritettiin vuonna 1956 Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton SAK:in työtaistelutoimenpiteen toimesta. Vuoden 1956 yleislakon aikaan ay-liike vaati työntekijöille palkankorotusta, sillä hintasäännöstelyn loppuminen oli nostanut kotimaan yleistä hintatasoa. Lakko päättyi SAK:n voittoon ja nykyisin katsotaan, että tuo voitto loi myös alustaa modernille työriitojen sovittelujärjestelmälle.
